Kun on omalla autolla Euroopassa, siihen on oikein kätevää yhdistää matka myös Champagnen alueelle, jolloin myös tuliaiset kulkevat mukana näppärästi. Monet samppanjatilat järjestävät kellarikierroksia, joissa pääsee tutustumaan samppanjan kiehtovaan maailmaan ja maistelemaan kunkin talon lippulaivoja.

Samppanjaa valmistetaan ainoastaan Champagnen alueella Ranskassa, noin 150 kilometrin päässä Pariisista. Champagnen alueen tärkeimmät viinikeskukset ovat Reims ja Epernay. Reims on Champagnen maakunnan suurin kaupunki noin 200 000 asukkaallaan, kun taas Epernay on pieni ja idyllinen. Ja toki Epernaysta löytyy tuo kuuluisa samppanjakatu, Avenue de Champagne!

Isot samppanjatalot mainostavat, että liput heidän kierroksilleen tulisi varata etukäteen, mutta kyllä nautiskelijatkin pääsivät sisään jopa heinäkuun ruuhkissa ilman ennakkovarausta. Nautiskelijat tutustuivat matkallaan Moёt & Chandonin ja Veuve Clicquotin samppanjakellareihin.

Matkalla samppanjakellareihin oppii paljon uutta ja mielenkiintoista samppanjaan liittyen, ja kannattaakin vierailla useilla tiloilla, sillä jokaiselta kierrokselta jää jotain uutta mieleen! Jokaisen samppanjatalon tärkein tuote on sen oma vakiosamppanja. Suurimpien samppanjavalmistajien suosio perustuu taitoon valmistaa tasalaatuisia sekoituksia, jotta talon nimikkosamppanja voi säilyttää makunsa vuodesta toiseen. Tällainen vuosikerraton vakiosamppanja on vaikeinta tehdä. Vuosikertasamppanjoita valmistetaan vain erityisen hyvinä vuosina. Rosé-samppanjat tehdään lisäämällä tavalliseen samppanjaan Champagnen alueen punaviiniä.

Samppanjan menestystarina sai alkunsa jo 1600-luvulla kun munkki Dom Perignon onnistui tekemään valkoista viiniä tummista rypäleistä. Kun Dom Perignon ensimmäisen kerran maistoi samppanjaa, hän huudahti: ”Tulkaa pian, minä maistelen tähtiä!”. Dom Perignon keksi myös niin sanotun cuvée-periaatteeen, joka tarkoittaa eri tiloilta tulevien viinien sekoittamista keskenään, paremman lopputuloksen saavuttamiseksi. Lopulta samppanja löi itsensä läpi Ranskan aurinkokuninkaan Ludwig XIV:n hovissa. Madame de Pompadour sanoikin: ”Se on ainoa viini, jota juotuaan nainen säilyy kauniina”. Moёt & Chandon osti oikeudet Dom Perignon -samppanjan valmistukseen Hautevillersin luostarilta 1700-luvulla. Dom Pérignon onkin nykyisin Moёt & Chandonin luksussamppanja.

Samppanjan erityisyys liittyy kolmeen tärkeään tekijään eli maaperään, ilmastoon ja rypälelajikkeisiin. Samppanjan laadun kannalta sekoituksen eli cuvéen valmistaminen on hyvin keskeistä. Samppanjaa valmistamiseen käytetään tavallisesti kolmea rypälettä, vaaleaa Chardonnayta ja tummia Pinot Noiria ja Pinot Meunieria. Champagnen alueella on myös pieniä määriä vanhoja rypälelajikkeita, joita lain mukaan saa edelleen käyttää samppanjan valmistuksessa.

Champagnen alueella maaperä on hyvin kalkkipitoista, eli se sitoo hyvin kosteutta ja luovuttaa sitä viiniköynnöksille kuivina aikoina. Maan alle onkin kaivettu noin 200 kilometriä tunneleita samppanjan kypsytystä varten sekä suuria varastoholveja. Esimerkiksi Moёt & Chandonilla on Epernayssa 28 kilometriä samppanjan säilytyskäytäviä ja Veuve Clicquotilla Reimsissa 25 kilometriä. Siihen mahtuu paljon kuplivaa!

Veuve Clicquotin kellareissa on 400 korkeaa, ylöspäin kapenevaa luolaa, hiukan pyramidin muotoista. Keskiajalla luolien katon kautta nostettiin kiviä kaupungin muurin rakennusaineiksi. Myöhemmin tajuttiin, että kellareiden kosteus, pimeys ja lämpötila olivat täydellisiä samppanjalle. Ensimmäisen maailmansodan aikaan kellareissa jopa asuttiin ja siellä oli myös sairaala.

Veuve Clicquetin kellareissa voi myös nähdä yhden vuonna 2010 Ahvenanmaalta hylystä löydetyn Veuve Clicquotin pullon 1830-luvulta. Samppanja säilyy ilmeisen hyvin meressä, sillä 60 prosenttia löydetyistä pulloista oli juomakelpoisia. Niinpä Veuve Clicquotilla päätettiinkin laskea muutama testipullo mereen kyseisen löydön jälkeen.

Champagnen alueella rypäleet poimitaan käsin. Korjuukoneet on kielletty, jotta voidaan estää rypäleiden liian aikainen murskaantuminen. Rypäleistä ensimmäisenä puristettavaa parasta mehua sanotaan cuvéeksi ja sitä käytetään enimmäkseen korkeatasoisimpien samppanjoiden valmistamiseen. Puristamisen jälkeen mehun annetaan käydä jaloterästankeissa tai puutynnyreissä. Kypsytyksen jälkeen tapahtuu sekoittaminen, kellarimestarien todellinen taidonnäyte, joka on jokaisen samppanjatalon tai viljelijän tarkoin varjeltu salaisuus.

Seuraavaksi sekoitettu viini suodatetaan ja siihen lisätään seos, jonka tärkeimmät osat ovat hiiva ja sokeri. Viini pullotetaan, suljetaan korkilla ja laitetaan kellariin makuuasentoon. Tämä toinen käyminen tapahtuu siis pullossa ja siinä syntyvä hiilidioksidi liukenee viiniin. Näin samppanja saa kuplansa.

Muutama kuukausi ennen myyntiä samppanjapullot saavat kokea jotain hauskaa, nimittäin tanssittamisen! Perinteisessä tanssituksessa pulloja käännellään sitä varten suunnitellussa telineessä (telineen muuten kehitti aikoinaan Veuve Clicquotin rouva Clicquot tavallisesta ruokapöydästä). Maailman parhaat tanssittajat voivat käsitellä jopa 50 000 pulloa päivässä.

Tanssituksen jälkeen samppanjapullot ovat telineessä pystyasennossa korkki alaspäin kunnes sakka on valunut pullon kaulaan. Sakka poistetaan pullosta jäädyttämällä pullo -30 asteeseen. Samppanjapullo avataan ja pullossa oleva paine työntää sakan pois. Pullon vajaus korvataan samalla viinillä ja sokeriliuoksella. Lopuksi pulloon laitetaan korkki, metallikehikko sekä etiketti kruunaamaan kokonaisuus.

Nautiskelijan vinkkivitoset Champagnen alueelle matkaaville:

1. Tutustu niin moneen samppanjatilaan kuin vain suinkin ehdit.
2. Maistele samppanjatiloilla niitä vähän erikoisempia ja laadukkaampia samppanjoita, joita et ihan joka päivä kotiin ostaisi. Porukassa kaikkien ei kannata ottaa samanlaista maistelupakettia, jotta voitte maistella mahdollisimman  montaa eri samppanjaa. Esimerkiksi Moёt & Chandonilla me otimme kaksi erilaista maistelupakettia, toiselle Visite Grand Vintagen (35 euroa) ja toiselle Visite Imperialen (28 euroa).
3. Kartoita Champagnen alueen monet pienet samppanjakaupat, niistä voit tehdä oivia löytöjä. Älä unohda myöskään ihan tavallisia ruokakauppoja, perus Veuve Clicquot voi hyvin löytyä ruokakaupasta muutamalla kympillä. Ja esimerkiksi pullollinen Moёt & Chandonin Ice Imperialia kannattaa aina ostaa matkaan, jos sellaisen näkee, sillä tuotetta saa Suomessa vain hyvin harvoin Kampin Alkosta, ei muuten.
4. Keskity hotellivaraukseen. Alueen hotellit voivat kesäaikaan olla aika kalliita, ja hotelleja on hyvin eritasoisia. Jos et ole tarkkana, voit joutua maksamaan yllättävän paljon heikkotasoisesta majoituksesta.
5. Jos Nautiskelijan pitäisi valita kolme samppanjakohdetta, ne olisivat Veuve Clicquot, Moёt & Chandon ja joku pieni samppanjatila, tässä järjestyksessä.

Lähtisikö Nautiskelija uudelleen Champagnen alueelle? Ehdottomasti, milloin vain, sillä vielä jäi monta samppanjakellaria näkemättä ja monta samppanjaa maistamatta. Ja haluaisin ehdottomasti vierailla myös Hautevillersin kylässä, fiilistelemässä Dompan kotiseutuja sekä tutustua johonkin ihanaan pieneen samppanjatilaan! 😉