Ennen lomaa Nautiskelija selvittää etukäteen kaikki mahdolliset ruokapaikat, sillä kuubalainen ruokakulttuuri on melko köyhää. Nautiskelijaa on peloteltu, että perinteinen kuubalainen ruoka on pääasiassa riisiä ja papuja, eikä Kuuba tarjoa mitään mahtavia makunystyröitä hiveleviä ruokaelämyksiä. Valtaosa ravintoloista Kuubassa on valtion omistamia, joten niiden sijasta nautiskelijoiden kannattanee ruokailla paikallisten koteihin pystytetyissä pienissä paladares-ravintoloissa. Syöminen ei kuulemma Kuubassa ole halpaa, sillä jopa näissä paladares-ravintoloissa ateria maksaa noin seitsemän euroa. No saa nähdä, miten nautiskelijoille käy.

Kaikesta pelottelusta huolimatta nautiskelija luki jostain, että pienimuotoisen yksityisyrittäjyyden salliminen on nostattanut Havannassa ravintolabuumin. Yksi ensimmäisiä ja kuuluisimpia paladareja on la Guarida, joka on remontoitu vanhan siirtomaapalatsin ylimpään kerrokseen. Kaikki viinilistan viinit on kuulemma mustasta pörssistä, luultavasti lähetystöjen henkilökunnalta. Näissä ravintoloissa viininmaistelija voi kuulemma tehdä hyviä löytöjä, sillä henkilökunnan viinituntemus ei aina ole ihan ajan tasalla. Esimerkiksi markettikuoharia ja samppanjaa voi hyvällä tuurilla saada samaan hintaan.

El Floridita Havanna

Hemingway nautti ”mojitot La Bodeguitassa ja daiquirit El Floriditassa”. Nämä molemmat paikat ovat vielä olemassa, joten onhan ne ainakin testattava. Hemingway teki El Foriditasta kuolemattoman teoksessaan Saaret ja virta. Hemingwayn oma paikka oli ovesta katsoen äärimmäisenä vasemmalla. El Floridita sijaitsee Montserrate- ja Obisbo-katujen risteyksessä, aivan keskuspuiston tuntumassa. Olen kuullut, että Hemingwayn suosikkidaiquirissa (Papa Hemingway) oli tuplarommi ilman sokeria. Siinä vasta nautiskelija!

Bodequita Havanna

Eli sitten ne mojitot La Bodequitassa! Siellä on on käynyt ainakin Frank Sinatra, Brigitte Bardot, Gabriel García Márquez ja vaikka ketä… Bodeguitan tarina alkoi vuonna 1942, kun maalta Havannaan tullut Ángel Martínez hankki vaimonsa Armenia Quinteron kanssa pienen vanhan bodegan. Sekatavarakaupan, jossa myytiin ikivanhaan tapaan kaikkea mahdollista: olutta, rommia, munia, voita, mausteita, riisiä, papuja, kynttilöitä ja lamppuja. Aikoinaan nämä Kuuban bodegat tarjosivat tuotteitaan ja palvelujaan sekä orjille että vapaille, ja niiden rähjäisillä tiskeillä roikkuivat ryysyiset rommijuopot. Kun Ángel ryhtyi asiakkaiden pyynnöstä tarjoilemaan vaimonsa kokkailemia aterioita, saivat öljyt ja lamput kyytiä. Eikä täällä juotu Tom Collinseja, Dry Martineja tai Bloody Maryja, vaan aitoja kuubalaisia mojitoja. Tai sitten pöydässä oli vain pullo rommia ja lasit. Kunniakkaita perinteitä vaalivat kokit valmistavat tuhteja kuubalaisannoksia ja baaritiskillä tarjotaan lukematon määrä mojitoja. Trubaduurit viihdyttävät edelleen entisaikojen malliin ja pilapiirtäjä ikuistaa turistit taitavasti ja nopeasti pientä palkkiota vastaan. Paras aika Bodeguitassa ruokailulle ja mojiton naukkaamiselle on ilmeisesti illemmalla, kun ryhminä liikkuvia turisteja on vähemmän.

Yksi paikka minne mojiton voisi mennä nauttimaan, on Nacional de Cuba -hotelli. Paikka tiedetään julkkisvieraista ja maan parhaista mojitoista. Näissä ei ilmeisesti säästellä rommia eikä ruokosokeria.

Nautiskelija nappaa matkalle mukaan Lonely Planetin Kuuba-oppaan, sillä Lonely Planetin ravintolavinkit pettävät vain harvoin.

Vinkkivitoset Havannan ravintolamaailmaan:

  1. Testaa mojito La Bodequitassa.
  2. Testaa daiquiri La Floriditassa.
  3. Nauti mojito myös Nacional de Cuba -hotellin puutarhassa.
  4. Etsi paikallisten paladares-ravintoloita.
  5. Maista myös riisiä ja papuja.